Blogit ja uutiset

Pureskelemme selkokielelle polttavat juridiset aiheet.

fondia-suurennuslasi

Jokaisella työpaikalla on hanhia – eli ihmisiä joihin ei mikään tartu OSA II

Kirjoittanut Minna Laurila | 6.9.2017 11:21

 laurila-3.png

”Kaveri on kuin hanhi, kaikki vesi valuu hänestä pois, eikä mitään häneen tartu.” Tällä tavalla toimitusjohtaja luonnehti erästä yrityksen työnjohtajaa. Tällaisia kavereita on jokaisella työpaikalla ja kaikenlaisissa ammateissa ja tehtävissä. Kerroin tästä tapauksesta 13.5.2016 julkaistussa blogissani (jota lukemaan pääset tästä). Koska minulle on tullut kyselyitä mitä hanhelle tapahtui kirjoittamani blogin jälkeen, päivitän tilanteen tässä blogissani teille.

Kuten aiemmin kerroin, esimies (joka tässä on se hanhi) oli laiminlyönyt töitään ja esimiesvelvoitteitaan jo vuosia. Esimiehen laiminlyönneistä oli aiheutunut työnantajalle taloudellista haittaa sekä asiakassuhteiden menetyksiä. Työnantaja ei ollut puuttunut näihin esimiehen laiminlyönteihin ja työn puutteisiin muutoin kuin muutama vuosi sitten annetulla kirjallisella varoituksella sekä keskustelemalla näistä asioista aika ajoin esimiehen kanssa. Keskusteluista ei työnantajalla ollut mitään todisteita, oli vain esimiehen oman esimiehen kertomus eli klassisesti niin sanotusti yhden ihmisen sana toisen ihmisen sanaa vastaan, joka juridisesti ei mahdollisessa työsuhteen päättämistilanteissa ole koskaan toivottava asetelma. 

Työoikeudellisesti tilanne oli se, ettei työnantajalla ollut laillista työsuhteen päättämisperustetta, koska esimiehelle annettu kirjallinen varoitus oli ennättänyt vanhentua. Ajan kuluminen ja esimiehen toistuvien laiminlyöntien sekä työn puutteiden läpi sormien katsominen koitui työnantajaa vastaan. Mikäli esimiehen toistuviin laiminlyönteihin olisi puututtu vuoden sisällä kirjallisen varoituksen antamisen jälkeen, olisi työnantajalla ollut laillinen peruste irtisanoa esimies. Oltiin takaisin lähtöruudussa, koska kirjallinen varoitus oli menettänyt merkityksensä.

Esimiehelle annettiin uusi kirjallinen varoitus ja toivottiin sitten parasta eli sitä, että hän nyt viimeinkin kohtuullisessa ajassa ryhdistäytyisi. Vaihtoehtoisesti toivottiin, että asia saadaan jollakin tapaa muutoin päätökseen ja pois päiväjärjestyksestä. Jäin edellisen blogin jälkeen seuraamaan, miten hanhi pärjää kirjallisen varoituksen jälkeen ja alkaako hän suoriutumaan paremmin tai jopa munimaan kultamunia.

Valitettavasti elämän realiteetteihin perustuva ennusteeni siitä, että esimies ei ehkä kykene parannuksiin, toteutui. Onneksi kuviot lutviutuivat kuitenkin siinä mielessä mallikkaasti, että kirjallinen varoitus oli esimiehelle jonkinlainen ikään kuin tilauksessa ollut herätys. Saatuaan kirjallisen varoituksen käteen, hän tosiasiallisesti käsitti, että työnantaja ei ole häneen tyytyväinen. Työnantajan edustaja kävi esimiehen kanssa myös henkilökohtaisesti läpi, mitä esimieheltä odotetaan ja miten näiden tavoitteiden toteutumista seurataan.

Esimies mietti itsekseen asioita muutaman päivän ja tajusi, että hän ei kykene suoriutumaan tehtävistään. Kyse ei ollut kuitenkaan siitä, että työnantaja olisi vaatinut kuuta taivaalta tai mitään muitakaan ihmetekoja esimieheltä, vaan työnantajan odotukset ja vaatimukset esimiehelle olivat tavanomaiset ja kohtuulliset. Kaikki tämä johti kuitenkin siihen asetelmaan, että työnantajalla ja esimiehellä oli yhtenäinen tahto päättää esimiehen työsuhde yhteisesti sopien. Päättämisestä laadittiin yhteisessä ymmärryksessä kirjallinen sopimus, joka oli juridisesti täysin pätevä. Esimies oli vapaa sen jälkeen miettimään mitä hän haluaa tehdä, kun kasvaa isoksi, ja työnantaja oli vapaa sen jälkeen palkkamaan uuden esimiehen. Happy end. 

Aiheita: työoikeus

Kommentoi