11.07.2011 | Paula Stelander:

Olet tehnyt suunnitelmat. Ratkaisusi on yksinkertaisesti oikein. Se tukee strategiaa, tuottaa lisäarvoa asiakkaalle, säästää aikaa, vaivaa ja luontoa.

Näet jo kuinka hallituksen puheenjohtaja kiittelee sinua, saat näköispatsaan firman aulaan, torvisoittokunta pauhaa ja ilma on sakeana konfettisilppua, kun firma haluaa osoittaa kiitollisuuttaan sinulle.

Kiitokset eivät ole turhia. Olet ylittänyt itsesi, sillä laadit selkeät ohjeet miten tästedes tulee toimia. Laitoit ohjeet intranettiin ja varmistit viestin perillemenon laittamalla kaikille sähköpostilla linkin ohjeistukseen. Olet tehnyt työsi johtajana, kehittäjänä tai organisaation tukena.

Mallikkaan toimintasi perusteella voisit optimisesti odottaa näkeväsi ideasi päivänvalossa jo ensi viikolla. Sinuna en kuitenkaan pidättelisi hengitystäni, sillä todellisuus on toisenlainen.

Viisaus asuu implementoinnissa

Kahden kuukauden kuluttua havaitset tiimipalaverissa, ettei kukaan ole vienyt uudistustasi käytäntöön.

Veresi kuohahtaa turhautumisesta. ”Mikä tässä nyt oikein mättää!? Ettekö te lukeneet ohjeitani? Ettekö te tajua kuinka hyvä juttu tämä on!?”

Raivonpuuskasi jälkeen saatat oppia, että hyvin suunniteltu on vasta puoliksi tehty. Älykkäin tuntemani ihminen sanookin: ”Viisaus asuu implementoinnissa.”

Kun suunnitelmat ja ohjeet ovat valmiit, alkaa todellinen työ: ihmisten kohtaaminen, idean esittäminen ja perusteleminen, vastaväitteiden kuunteleminen ja esimerkillä asian todentaminen lukemattomia kertoja. Istut työntekijän viereen tai tartut puhelimeen ja johdattelet hänet henkilökohtaisesti askel askeleelta tekemään asian uudella tavalla.

Tätä työtä ei ole varaa väheksyä, sillä jos et onnistu perustelemaan ideaasi muille selkeästi ja innostavasti, jää se nimenomaan siksi, mitä on se on: ideaksi, josta ei koskaan jalostu muutosta.

”Mutta pitääkö uudistus selittää henkilökohtaisesti jokaiselle erikseen? Siihenhän menee ihan hirveästi aikaa!”, saattaa kärsimättömämpi ideanero tokaista.

No, sitä se johtaminen, kehittäminen ja tukeminen on. Ei kovin monimutkaista, vain ihan infernaalisen kovaa hommaa.