22.08.2011 | Lena Ioka:

Mitä pelastaisit, jos kotisi olisi tulessa? Tämän kysymyksen pohtiminen herättää meidät helposti siihen, kuinka paljon tavaraa olemme ympärillemme haalineet.

Toimenkuvaani kuuluu yhtenä osana luovien tilojen ja tapahtumien suunnittelu, mistä syystä kerään ja varastoin huutokaupoista ja kirpputoreilta löytyneitä huonekaluja, rekvisiittaa ja muita eteeni osuvia aarteita, joita voisi joskus hyödyntää jossain. On hyvä asia tallettaa löydöt, varsinkin jos tavara menee kiertoon. Intohimoinen keräilyharrastukseni aiheuttaa kuitenkin välillä pientä ahdistusta. Vaatekaapissani roikkuu mm. vintage-hääpuku vuodelta 1959, vaikka en ole lähiaikoina menossa naimisiin.

Siksi havahduin ja innostuin luettuani Dave Brunon teoksen ” The 100 Thing Challenge ”, jonka keskeisin viesti oli, että määrittelemällä sata itselleen tärkeintä tavaraa ja luopumalla lopuista jokainen saa elämäänsä lisää fyysistä ja henkistä tilaa. Heräsin siihen ajatukseen, että ihminen tarvitsee hyvin vähän eikä suhtautumisemme materiaan pitäisi olla niin vakavaa.

Opi luopumaan turhasta

Suurimmalle osalle meistä pelkkä ajatus omaisuuden karsimisesta vain sataan tavaraan aiheuttaa päänsärkyä. Sadan esineen määrittelyssä auttaa alussa esitetty kysymys: Mitä pelastaisit, jos kotisi olisi tulessa? Näiden asioiden joukossa on tuskin aikojen saatossa saamasi ”anopinlahjat”, ne oudon väriset ja muotoiset maljakot ja kupukellot, jotka tupsahtavat pöydälle, vaikka nimenomaan kielsit kutsussa lahjat.

Krääsää voi myös karsia työpaikalla. Kuinka monta esinettä sinulla on työpöydälläsi? Omani näytti vielä hetki sitten kirpputorilta. Nykyaikana, kun suurin osa dokumenteista on mahdollista tallettaa ja käsitellä sähköisesti, meillä ei ole mitään tarvetta kasvattaa isoja paperipinoja pöydillämme. Töissä turhien paperinippujen lisäksi lähtöpassin saivat ensimmäisten joukossa myös erinäiset liikelahjat. Uskon, että voin elää ja tehdä töitäni aivan yhtä hyvin ilman kaikkia pöydälleni päätyneitä logollisia lippiksiä, sateenvarjoja, frisbeetä ja hiirimattoja.

Vastaan työssäni liikelahjojen ideoinnista ja kokemuksesta osaan sanoa, että oikeasti merkityksellisen lahjan löytäminen asiakkaalle on aika ajoin pulmallista, erityisesti jos kyseessä on suurempi joukko. Bulkkilahjan antaminen ei hyödytä kumpaakaan osapuolta. Jos lahja päätyy suoraan roskakoriin tai jää työpöydän laatikkoon pölyttymään, ei lahjan antajalle eikä saajalle tule hyvää mieltä ja lahjaan käytetty raha on mennyt hukkaan. Tästä syystä lahjan antajan tulisi aina miettiä, mikä juuri kyseistä asiakasta tuolla hetkellä ilahduttaisi. Välttämättä tämä ei ole mitään kosketeltavaa, vaan se voi olla myös palvelu.

Tavoitteena 100 asiaa

Brunon kirjasta oppimani hyvät ohjeet ovat: säilytä vain yksi muisto tietystä elämänvaiheesta, ihmisestä tai asiakkuudesta. Muistona lapsuudesta riittää se yksi itse-virkattu patakinnas tai liikelahjoista se oikeasti käyttämäsi logollinen termosmuki. Toinen ohje: säilytä oikeasti rakastamasi ja käyttökelpoiset asiat ja uskalla luopua kaikesta muusta krääsästä. Kun turha tavara ympäriltäsi häviää, huomaat pian, että on helpompi keskittyä ja panostaa niihin asioihin, jotka oikeasti merkitsevät – niin kotona kuin töissäkin.

Aikaisemmin olisin luultavasti jäänyt palavaan kotiini loukkuun, koska en olisi osannut päättää, mitä pelastaisin. Tänään en luultavasti nappaisi mukaan muuta kuin koirani, iPhonen sekä aamutakkini. En väitä, ettei minua harmittaisi, jos aarrevarastoni palaisi poroksi, mutta suhtautumiseni siihen ei ole enää niin vakavaa. Ja tavaraa saa aina lisää.

Mitä sinä pelastaisit?