14.11.2011 | Anna Lavikkala:
Espoolaisessa päiväkodissa on tapana pitää lasten palavereja aina kulloinkin päivänpolttavista aiheista. Kun ”Toi kiusaa mua” alkoi taas olla liian usein kuultu huoli, valitsivat opettajat palaverin aiheeksi kiusaamisen. Lapset lähtivät täydellä innolla mukaan, osa purki sydäntään oikein huolella ja kertoi laveasti omista kiusaamiskokemuksistaan, sekä kiusaajana että kiusattuna. Opettajat kokosivat palaverin keskustelut ja päätökset sopimukseksi, johon jokainen lapsi allekirjoitustilanteen vaatimalla huolellisuudella piirsi oman puumerkkinsä. Sopimus teipattiin huoneentauluksi.
Mikä on kiusaamista?
”Toisen haukkuminen, se että sanoo toisesta jotain rumaa, lyöminen, nipistäminen, töniminen, pureminen, vaatteista repiminen, jahtaaminen (ilman lupaa!), hiuksista vetäminen ja jos rikkoo toisen leikin tai rakennelman!”
Aikuisten oikeasti kiusaamisen yksiselitteinen määrittely on käytännössä hiukan monisyisempää, mutta totuuden siemeniä lasten puheissa oli jälleen kerran.
Lakikirja ei tunne sanaa ”kiusaaminen”, mutta ”häirintä ja epäasiallinen kohtelu” sieltä löytyvät. Samasta asiasta on kuitenkin kyse. Kiusaamiselle on tyypillistä, että joku joutuu toistuvasti loukkaavan, alistavan tai muulla tavalla huonon käytöksen kohteeksi. Työpaikoilla puremista, vaatteista repimistä ja jahtaamista esiintyy varsin harvoin, mutta haukkumista ja mielenpahoittamista sitäkin enemmän. Eikä toisen leikin tai rakennelman rikkominenkaan ole ihan harvinaista. Kaikki tämä tapahtuu vain hienovaraisemmin ja ovelammin, kaikessa hiljaisuudessa kahden kesken.
Mitä täytyy tehdä, jos kiusaa toista?
”Täytyy pyytää anteeksi” .
Totta, mutta silti ei saa kiusata, vaikka aina muistaisikin pyytää jälkeenpäin anteeksi. Laista ei löydy kiusaamisen selvittelyyn ohjeita - kiusaaminen on vain saatava loppumaan. Se on ennen kaikkea esimiesten vastuulla. Tapausten ehkäisemiseksi ja käsittelyn helpottamiseksi monilla työpaikoilla onkin jo laadittu ohjeistus kiusaamistapausten ratkaisemiseen.
Samainen laki vaatii myös työntekijöitä käyttäytymään. Ongelmia ei voida poistaa vain esimiesten käytössä olevilla keinoilla, vaan kyseessä on koko työyhteisön asia. Jokainen työssäkävijä, sinä ja minä mukaan lukien, vaikutamme työpaikan ilmapiiriin ja myös siihen, kiusataanko siellä. Suljetko sinä silmäsi ja korvasi?
Lasten ehdotuksia ”rangaistuksista”
”Mitä pahempi juttu, sitä kauemmin täytyy olla omalla paikalla (esim. 10 min.), täytyy mennä nurkkaan tai täytyy mennä istumaan miettimistyynylle.”
Laki vaatii esimiestä puuttumaan kiusaamiseen, kun hän on saanut siitä tiedon tavalla tai toisella. Käytännössä kiusaamista ei voi kukaan tai mikään estää kokonaan, mutta esimiehillä ja ylipäätään johdolla on tässä asiassa merkittävää vaikutusvaltaa – kuinka he suhtautuvat kiusaamisepäilyihin, minkälaisen käytösmallin he antavat itse ja minkälaista käytöstä he edellyttävät työntekijöiltä.
Kiusaaminen on tarpeettoman usein vain huonoa käytöstä. Kaikki eivät osaa olla töissä ihmisiksi. Monta tuottavaa työtuntia olisi säästetty niinkin yksinkertaisilla sanoilla kuin huomenta, hei, anteeksi, ole hyvä ja kiitos. Toisen puheen päälle ei ole kohteliasta puhua. Silmien kyllästynyt pyörittely tai kännykän räpeltäminen toisen puhuessa on huonoa käytöstä. Huutaminen, kiroilu ja mollaaminen eivät kuulu työnjohto-oikeuteen eikä Idols-tuomarille ominainen, sinällään suora ja selkeä palautetyyli välttämättä paranna suoritusta. Huono käytös jatkuessaan muuttuu kiusaamiseksi.
Jos käytöstavat ovat kadonneet, on ryhtiliikkeen aika. Turvallisuusjohtaminen on osa johtamista. Tarvittaessa käytöstapojakin on johdettava, jos huono, epäasiallinen käytös uhkaa sairastuttaa työpaikkaa.
”Mitä toiselle tapahtuu, kun kiusataan? Toinen suuttuu ja tulee paha mieli.”
Palaverin päätös? Sovimme, ettei kukaan kiusaa toista ja kaikki käyttäytyvät kivasti!