12.09.2011 | Janika Vilkman:

Suuret muutokset ja vieraat asiat usein pelottavat. Pelko kuuluu ihmisluonteeseen ja on tärkeä itsesuojelumekanismi. Joskus pelkäämme asioita kuitenkin turhaan.

Toistin nuorempana usean vuoden ajan, että en koskaan mene naimisiin. Kyse ei ollut siitä, että en olisi halunnut. Tarkoitukseni oli hieman kapinoida yhteiskuntaa vastaan, ja ehkä ajatus naimisiin menosta hieman pelottikin. No, ajat ja ajatukset muuttuvat ja pian koittaa kymmenes hääpäivämme.

Vielä viisi vuotta sitten sanoin usein, että en koskaan hanki lapsia. Kyse ei taaskaan ollut siitä, ettenkö olisi halunnut lapsia vaan enemmänkin siitä, että ajatus totaalisesta elämänmuutoksesta pelotti enkä uskonut osaavani olla äiti ja pitää huolta pienestä ihmisestä. Nyt iso pikkutyttömme täyttää pian kaksi vuotta ja vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä.

Vielä puolitoista vuotta sitten olin vannonut käsi sydämellä, että en ikinä ryhdy rakentamaan tai rakennuttamaan omaa taloa. Se olisi liian suuri haaste kiireisessä arjessa ja muutenkin erityisosaamista ja alan tuntemusta vaativa projekti. Ei juristista ole talonrakentajaksi, ajattelin pelokkaana. Nyt voin hymyssä suin todeta, että oma talo valmistuu jouluksi ja vielä suurelta osin omin hartiavoimin.

Reilun kolmenkymmen vuoden kokemuksen perusteella vedän siis seuraavat johtopäätökset: 1. Älä koskaan sano ”ei koskaan”, 2. Kyllä, minä pystyn. 3. Asiat eivät tapahdu itsestään.

Ole rohkea myös työelämässä

Nämä samat opit pätevät myös työelämässä. Törmäämme usein töissäkin uusiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin, joissa kyseenalaistamme helposti tietojemme ja taitojemme riittävyyden.

”Osaankohan mä nyt varmasti?”, ”Olenkohan mä lainkaan valmis ottamaan tällaista vastuuta harteilleni?” ja ”Entä jos kaikki menee pieleen?” ovat kysymyksiä, joita pyörittelemme aivan liian usein mielessämme ennen tarttumista uuteen mahdollisuuteen tai haasteeseen. Ripaus rohkeutta ja aikaansaava asenne vie kuitenkin pitkälle, ja usein huomaamme kykenevämme paljon suurempiin asioihin kuin uskalsimme edes haaveilla. Usein toteamme myös nauttivamme tilanteesta johon päädyimme, vaikka emme koskaan sitä olisi uskoneet.

Rohkeutta vaaditaan työelämässä myös siinä, että uskaltaa puuttua niihin asioihin, jotka omalla työpaikalla mättävät. Olen oppinut, että vaikealta tuntuvat asiat selviävät ja järjestyvät parhaiten, kun asialle tekee jotain ja yksinkertaisesta laittaa asian järjestymään.

Asia harvoin katoaa toivomalla tai voivottelemalla, joten se on parempi järjestää tekemällä. Usein vaikea asia osoittautuukin paljon helpommaksi, kuin olit ajatellut. Asian ratkaiseminen pitää vain potkaista liikkeelle. Hyväksi havaitsemani keino on ”tehotunti” eli tunnin rupeama, jonka aikana en anna itselleni lupaa hävetä tai pelätä mitään. Tämän tunnin aikana hoidan kaikki epämiellyttävät ja ehkä hieman pelottavatkin asiat, joita olen lykännyt. Lähes aina asiat hoituvatkin sujuvasti ja totean pelänneeni turhaan.

On ok mokata

Ja entä jos kaikki meneekin pieleen? Ei se mitään. Epäonnistumisissa on nimittäin se hyvä puoli, että ne opettavat ja tekevät meistä entistä fiksumpia. Eniten rohkeutta niin työ- kuin yksityiselämässä tarvitaankin juuri epäonnistumisten hyväksymisessä. Tässä piisaakin tekemistä.

Hyvä tapa aloittaa on ottaa osaa Kansalliseen Epäonnistumisen Päivään ja todeta edellä mainittujen ohjeiden lisäksi itselleen, että välillä on ok myös mokata – tärkeintä on olla rohkea ja yrittää.