02.05.2011 | Hannu Partanen:
Paikkatietojen kerääminen on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua. Erityisesti Apple ja Google ovat olleet valokeilassa Locationgateksikin ristityssä paikkatietokeskustelussa, jossa Apple on vastikään myös haastettu oikeuteen .
Keskustelu on herättänyt myös useamman tietosuojaviranomaistahon mielenkiinnon eri puolilla maailmaa. Locationgate-keskustelun ytimessä on pyörinyt ennen kaikkea kysymys siitä, toteutuuko eri älypuhelinten paikkatietojen kerääminen sellaisessa järjestyksessä, johon käyttäjä on suostunut.
Paikkatietojen hyödyntämisessä on mahdollisuuksia moneen, mutta niiden joutuminen vääriin käsiin on myös samalla merkittävä tietoturvauhka. Paikkatiedot voivat nimittäin kertoa hyvinkin paljon siitä henkilöstä, joka niiden perusteella on tunnistettavissa. Kuinka moni haluaisi itse sitä tietämättään kertoa tuntemattomille tahoille kaikki ne hetket, joina oma koti on tyhjänä?
Pohdi ensin, miksi paikantamista tarvitaan
Työpaikalla lähtökohta paikkatietojen keräämiseksi on Suomessa yksinkertainen: työntekijää ei saa paikantaa salaa. Paikantamiseen tarvitaan siis lähtökohtaisesti työntekijän suostumus, jotta siihen voidaan ryhtyä.
Yksinkertaisen lähtökohdan ohella työnantajan pohdittavaksi marssii myös vino pino jatkokysymyksiä. Paikantamisen on ensinnäkin oltava työsuhteen kannalta välittömästi tarpeellista, jotta siihen voidaan ryhtyä. Näin ollen ennen paikantamispalvelun käyttöön ottoa on työpaikalla syytä pohtia, onko paikkatietojen kerääminen kyseisessä tilanteessa riittävän perusteltua ja voidaanko esimerkiksi samaan tavoitteeseen päästä muilla keinoilla, jotka eivät rasita työntekijän yksityisyyttä yhtä paljon kuin paikantaminen.
Jos paikantamisen pohjimmaisena tarkoituksena on vaikkapa kuljetettavan rahdin sijainnin valvonta, voidaan tavoitteeseen todennäköisesti päästä myös paikantamalla kyseessä oleva rahti sitä kuljettavan työntekijän sijasta. Esineitä koskeviin paikkatietoihin ei nimittäin sovelleta paikantamista koskevia säännöksiä niin kauan, kun niitä ei voida liittää tiettyyn työntekijään.
Mikäli tietty työntekijä voidaan välillisesti tunnistaa kerättävien paikkatietojen perusteella, on tilanne kuitenkin eri. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun työnantaja paikantaa ajoneuvojaan, ja yksittäinen ajoneuvon kuljettaja on tunnistettavissa työnantajan ajoneuvon paikkatietoja ja työvuorolistoja vertailemalla. Tätä kutsutaan työntekijän välilliseksi paikantamiseksi .
Välillisen paikantamisen lisäksi työntekijä voidaan paikantaa nimenomaisesti osoittamalla tälle tietty paikannuslaite tai – mitä yleisimmin – hyödyntämällä työntekijän matkapuhelinta. Tällöin on kyse välittömästä paikantamisesta. Välittömän paikantamisen edellytyksiä tulee arvioida jokaisen työntekijän kohdalla erikseen. Välittömässä paikantamisessa on lisäksi huolehdittava siitä, että työntekijällä on mahdollisuus kytkeä matkapuhelimen paikannus pois päältä esimerkiksi työajan ulkopuolella tai tauon aikana.
Yhteistoimintamenettelyn kiemurat paikantamisessa
Välillinen ja välitön paikantaminen on lähtökohtaisesti aina teknisin menetelmin tapahtuvaa valvontaa, jonka käyttöönotto edellyttää lisäksi yhteistoimintamenettelyä työpaikalla. On myös syytä pitää mielessä, että yhteistoimintamenettelyssä ei voida edes työntekijöiden suostumuksella sopia paikkatietojen keräämisestä, mikäli niiden kerääminen ei muuten ole perusteltua.
Ennen kaikkea työntekijän paikantamisessa on kyse tarpeellisuusharkinnasta. Tietosuojaongelman ratkaisemisessa joudutaan sovittamaan yhteen yhtäältä työnantajan tarve saada käyttöönsä työntekijöiden henkilötietoja ja toisaalta työntekijöiden tarve suojata omia henkilötietojaan.
Paikannuspalveluiden käyttöönottoa harkittaessa onkin hyvä aluksi pohtia sitä, miksi paikantamista ollaan ylipäätään harkitsemassa työpaikalla.